Zohar

Zohar 1

1:a

1

רבי חזקיה פתח, כתיב, (שיר השירים ב) כשושנה בין החוחים. מאן שושנה, דא כנסת ישראל. (בגין דאית שושנה ואית שושנה), מה שושנה דאיהי בין החוחים אית בה סומק וחיוור, אוף כנסת ישראל אית בה דין ורחמי. מה שושנה אית בה תליסר עלין, אוף כנסת ישראל אית בה תליסר מכילן דרחמי דסחרין לה מכל סטרהא. אוף אלהים דהכא משעתא דאדכר אפיק תליסר תיבין לסחרא לכנסת ישראל ולנטרא לה

rabbi ḥizqijja peṯaḥ keṯiv (šir haš-širim 2:2) ke-šosanna ben ha-ḥoḥim maˀn šosanna daˀ keneseṯ jiśraˀel be-ḡin de-ˀiṯ šosanna we-ˀiṯ šosanna ma šosanna de-ˀihi ben ha-ḥoḥim ˀiṯ bah sumaq we-ḥiwwar ˀof keneseṯ jiśraˀel ˀiṯ bah din we-raḥame ma šosanna ˀiṯ bah telesar ˁalin ˀof keneseṯ jiśraˀel ˀiṯ bah telesar meḵilan de-raḥame de-saḥarin lah mik-kol siṭrahaˀ ˀof ˀelohim de-haḵa miš-šaˁta de-ˀiddekar ˀappeq telesar tevin le-saḥaraˀ li-ḵneseṯ jiśraˀel u-le-naṭraˀ lah

Rabbi Ḥizqijja avasi:

Kuin ruusu (/lilja) ohdakkeiden keskellä
Laul.l. 2:2

Kuka [on] ruusu? Se [on] keneseṯ jiśraˀel. Sillä on ruusuja ja on ruusuja. Mikä [on] ruusu, jo[n]ka [paikka] on ohdakkeiden keskellä ja jossa on punaista ja valkoista? Myös keneseṯ jiśraˀelissa on tuomiota ja laupeutta. Mikä [on] ruusu, jossa on kolmetoista terälehteä? Myös keneseṯ jiśraˀelissa on kolmetoista laupeuden mittaa, jotka ympäröivät sitä sen joka puolelta. Sillä hetkellä kun Jumala mainitaan [ensimmäisen kerran], Hän tuottaa kolmetoista sanaa ympäröimään ja vartioimaan keneseṯ jiśraˀelia.

Selitys

מה שושנה זו כשהיא נתונה בין החוחים היא קשה על בעלה ללקטה, כך היתה גאלתן של ישראל קשה לפני הקדוש ברוך הוא לגאל

ma šošanna zo ke-še-hiˀ neṯuna ben ha-ḥoḥim hiˀ qaša ˁal baˁalah le-laqṭah kaḵ hajeṯa geˀullaṯan šel jiśraˀel qaša lifne haq-qadoš baruḵ huˀ lig-gaˀel

Mikä on tuo ruusu, joka on pantu ohdakkeiden keskelle? Vaikea on hänen ylkänsä häntä noukkia. Sellainen on Israelin lunastus: vaikeaa tulla Pyhän —olkoon Hän siunattu— lunastamaksi.
Waj-jiqraˀ rabba 23:2

"Šosanna" käännetään heprean sanakirjoissa ja tavallisimmissa raamatun käännöksissä sanalla lilja. Tämän kohdan kukan kuvaus ei kuitenkaan osu yhteen minkään liljalajikkeen kanssa. Zoharin kirjoittajalla onkin mielessään toisaalta ladinonkielinen Laulujen laulun käännös:

Commo la roza entre los espinos, ansi mi conpañera entre las dueñas.

toisaalta 1100-1200 luvulla Eurooppaan kulkeutunut Rosa gallica versicolor ruusulajike, jossa on punapilkkuiset valkoiset terälehdet.

"Keneseṯ jiśraˀel" Israelin yhteisö/seurakunta viittaa myös kymmenenteen sefiraan eli malkuṯiin. Malkuṯin ylkä on tifˀereṯ, ja qabbalan mukaan Laulujen laulu käsitteleekin näiden kahden suhdetta. Malkuṯ on eräässä mielessä hädässä oleva neito, sillä hän on pahuuden voimien saartama.

"Kolmetoista laupeuden mittaa" (שלוש עשרה מידות הרחמים šeloš ˁeśre middoṯ ha-raḥamim) luetellaan 2. Mooseksen kirjassa:

Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: «Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista.»
2. Moos. 34:6-7

Tavallisimmin ne poimitaan jakeista näin:

1יהוהjhwhherra
2יהוהjhwhherra
3אלˀeljumala
4רחוםraḥumlaupias
5חנוןḥannunarmahtavainen
6ארך אפיםˀereḵ ˀappajimkärsivällinen
7רב-חסדrav-ḥeseḏvaltaisan hyvä
8אמתˀemeṯtotuus
9נצר חסד לאלפיםnoṣer ḥeseḏ la-ˀalafimarmollinen tuhansille
10נשא עוןnośeˀ ˁawonantaa anteeksi ˁawon-synnit
11נשא פשעnośeˀ pešaˁantaa anteeksi pešaˁ-synnit
12נשא חטאהnośeˀ ḥaṭṭaˀaantaa anteeksi ḥaṭṭaˀa-synnit
13ונקהwe-naqqeei jätä rankaisematta

JE:n artikkeli 13 laupeuden mitasta englanniksi

Jumala mainitaan ensimmäisen kerran jakeessa 1. Moos. 1:1 ja toisen kerran jakeessa 1:2. Niiden väliin jää 13 sanaa, jotka ovat:

1אתˀeṯ
2השמיםhaš-šamajimtaivaat
3ואתwe-ˀeṯ
4הארץha-ˀareṣmaa
5והארץwe-ha-ˀareṣja maa
6היתהhajeṯaoli
7תהוṯohuautio
8ובהוwa-vohuja tyhjä
9וחשךwe-ḥošeḵja pimeys
10עלˁalpäällä
11פניpenekasvot
12תחוםṯeḥomsyvyys
13ורוחwe-ruaḥja henki

2

ולבתר אדכר זמנא אחרא. אמאי אדכר זמנא אחרא. בגין לאפקא חמש עלין תקיפין דסחרין לשושנה. ואנון חמש אקרון ישועות. ואנון חמש [חמשין] תרעין. ועל רזא דא כתיב (תהלים קטז) (תרומה קס''ט) כוס ישועות אשא דא כוס של ברכה. כוס של ברכה אצטריך למהוי על חמש אצבען ולא יתיר. כגוונא דשושנה דיתבא על חמש עלין תקיפין דוגמא דחמש אצבען. ושושנה דא איהי (תרומה קלא) כוס של ברכה. מאלהים תנינא עד אלהים תליתאה חמש תיבין. מכאן ולהלאה אור דאתברי ואתגניז ואתכליל בברית ההוא דעאל בשושנה (ס''א דא) ואפיק בה זרעא. ודא אקרי עץ עושה (סב ב) פרי אשר זרעו בו. וההוא זרע קיימא באות ברית ממש. וכמה דדיוקנא דברית אזדרע בארבעין ותרין זווגין ההוא (נ''א דההוא) זרעא, כך אזדרע שמא גליפא מפרשא בארבעין ותרין אתון דעובדא דבראשית.

u-le-vaṯar ˀiddekar zimnaˀ ˀaḥaraˀ ˀammaˀj ˀiddekar zimnaˀ ˀaḥaraˀ be-ḡin le-ˀappaqaˀ ḥameš ˁalin taqqifin de-saḥarin le-šošanna we-ˀinnun ḥameš ˀiqrun ješuˁoṯ we-ˀinnun ḥameš [ḥamšin] tarˁin we-ˁal razaˀ ḏaˀ keṯiv (tehillim 116:13) kos ješuˁoṯ ˀeśśaˀ daˀ kos šel beraḵa kos šel beraḵa ˀiṣṭerin le-mehewe ˁal ḥameš ˀeṣbeˁan we-laˀ jattir ke-ḡawwenaˀ de-šošanna de-jaṯeva ˁal ḥameš ˁalin taqqifin duḡmaˀ ḏe-ḥameš ˀeṣbeˁan we-šošanna ḏaˀ ˀihi kos šel beraḵa me-ˀelohim tinjanaˀ ˁaḏ ˀelohim teliṯaˀa ḥameš tevin mikkaˀn u-le-haleˀa ˀor de-ˀiṯbere we-ˀiṯgeniz we-ˀiṯkelil be-veriṯ ha-huˀ de-ˁaˀl be-šošanna we-ˀappiq bah zarˁaˀ we-ḏaˀ ˀiqre ˁeṣ ˁośe peri ˀašer zarˁo vo we-ha-huˀ zeraˁ qajemaˀ be-ˀoṯ beriṯ mammaš u-ḵema ḏe-ḏijjuqqena ḏi-veriṯ ˀizderaˁ be-ˀarbeˁin u-ṯeren ziwwuḡin ha-huˀ zarˁaˀ kaḵ ˀizderaˁ šemaˀ ḡelifaˀ mefarašaˀ be-ˀarbeˁin u-ṯeren ˀaṯwan de-ˁovaḏaˀ di-verešiṯ

Sen jälkeen [Jumala] mainitaan toisen kerran. Miksi [Jumala] mainitaan toisen kerran? Tuottamaan viisi vahvaa verholehteä, jotka ympäröivät ruusua. Näitä viittä kutsutaan pelastuksiksi. Ne ovat viisi[kymmentä] porttia. Tätä salaisuutta [koskien] on kirjoitettu:

Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani.
Ps. 116:19

Edellä mainittu on qidduš-malja. Sitä on pideltävä viidellä sormella, eikä [yhtään] useammalla, [sillä] niin ruusukin sijaitsee viiden vahvan, sormen kaltaisen verholehden [keskellä]. Tämä ruusu on qidduš-malja. Toisen ja kolmannen Jumalan maininnan välillä on viisi sanaa. Tästä eteenpäin luotu valo kätkettiin ja kruunattiin sillä liitolla, joka työntyi ruusuun ja luovutti sille siemenen[nsä]. Tästä luetaan [jakeessa]

hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä.
1. Moos. 1:12

ja tuo siemen on totisesti liiton merkissä. Samoin kuin liiton olomuoto viljeli tuon siemenen 42 avioliiton kautta, niin viljeltiin kaiverrettu lausumaton nimikin luomistyön 42 [kirjain]merkin avulla.

Selitys

Tooran ensimmäisissä jakeissa mainittu Jumala on bina, josta virtaavat seuraavat viisi sefiraa: ḥeseḏ, ḡevura, tifˀereṯ, neṣaḥ sekä hoḏ. Näitä edustavat jakeesta esiin nostetut viisi sanaa.

1מרחפתmeraḥefeṯliikkui
2עלˁalpäällä
3פניpenekasvot
4המיםham-majimvesi
5ויאמרwaj-joˀmerja sanoi

Valon kätkemisestä kertoo Talmud näin:

כדר' אלעזר דא"ר אלעזר אור שברא הקב"ה ביום ראשון אדם צופה בו מסוף העולם ועד סופו כיון שנסתכל הקב"ה בדור המבול ובדור הפלגה וראה שמעשיהם מקולקלים עמד וגנזו מהן שנאמר (איוב לח, טו) וימנע מרשעים אורם ולמי גנזו לצדיקים לעתיד לבא שנאמר (ברשית א, ד) וירא אלהים את האור כי טוב ואין טוב אלא צדיק שנאמר (ישעיהו ג, י) אמרו צדיק כי טוב

kiḏ-rabbi ˀelˁazar de-ˀamar rabbi ˀelˁazar ˀor šeb-baraˀ haq-qadoš baruḵ huˀ be-jom riˀšon ˀadam ṣofe bo mis-sof ha-ˁolam we-ˁaḏ sofo kiwwan šen-nistakkel haq-qadoš baruḵ huˀ be-ḏor ham-mabul u-ve-ḏor hap-pelaḡa we-raˀa šem-maˁaśehem mequlqalim ˁamad u-ḡenazo me-hen šen-neˀemar (ˀijjov 38:15) we-jimmanaˁ me-rešaˁim ˀoram u-zeroaˁ rama tiššaver u-le-mi genazo le-ṣaddiqim le-ˁaṯid la-voˀ šen-neˀemar (berešiṯ 1:4) waj-jarˀ ˀelohim ˀeṯ-ha-ˀor ki-ṭov we-ˀen ṭov ˀellaˀ ṣaddiq šen-neˀemar (ješaˁjahu 3:10) ˀimru ṣaddiq ki-ṭov

Rabbi ˀElˁazarin mukaan — rabbi ˀElˁazarhan sanoi: «Pyhän —olkoon hän siunattu— ensimmäisenä päivänä luoman valon avulla Adam näki [sielun silmin] maailmankaikkeuden yhdestä äärestä toiseen. Kun Pyhä —olkoon hän siunattu— tarkasteli sukupolvia tulvasta hajottamiseen ja näki, että niiden teot olivat saastaisia, hän nousi pystyyn ja kätki valon heiltä, niin kuin [sanassa] sanotaan

Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa. Röyhkeän käsivarsi murskataan.
Job 38:15

Ja kenelle Hän kätki sen? Vanhurskaille (ṣaddiqim) messiaanista aikaa varten, niin kuin [sanassa] sanotaan

Jumala näki, että valo oli hyvä.
1. Moos. 1:4

Eikä ole muuta hyvää (ṭov) kuin vanhurskas, niin kuin [sanassa] sanotaan

Onnellinen (ṭov) on vanhurskas!
Jes 3:10»


Ḥaḡiḡa 12a:9-10

82:b

5

אמר רבי ייסא ואפילו אנון דבהאי עלמא (דארעא), היאך. אמר ליה בגין די בפלגות ליליא כל אנון זכאי קשוט כלהו מתערי למקרי באורייתא ולמשמע תושבחן דאורייתא, והא אתמר דקודשא בריך הוא וכל אנון צדיקיא דבגו גנתא דעדן כלהו צייתין לקליהון, וחוטא דחסד אתמשך עלייהו ביממא דכתיב, (תהלים מב) יומם יצוה יי חסדו ובלילה שירה עמי.

ˀamar rabbi jesaˀ we-ˀafillu ˀinnun di-ve-haˀj ˁalmaˀ ( de-ˀarˁa) heˀaḵ ˀamar leh beḡin di be-falguṯ leljaˀ kol ˀinnun zakkaˀe qešoṭ kulehu miṯˁare le-miqre be-ˀorajjeṯaˀ u-le-mišmaˁ tušbeḥan de-ˀorajjeṯaˀ we-haˀ ˀittemar de-qudšaˀ beriḵ huˀ we-ḵol ˀinnun ṣaddiqajjaˀ di-ve-ḡo ḡinṯa ḏe-ˁeḏen kulehu ṣajjeṯin le-qalehon we-ḥuṭaˀ de-ḥeseḏ ˀiṯmešaḵ ˁalajjehu bimamaˀ di-ḵeṯiv (tehillim 42:9) jomam jeṣawwe jj ḥasdo u-val-lajla širah ˁimmi

Rabbi Jesa sanoi: «Nekinkö, jotka ovat tämänpuoleisessa maailmassa (maan päällä)? Kuinka [he nousevat Jumalan yhteyteen]?» [Rabbi Jiṣḥaq] sanoi hänelle: «Koska puolelta öin kaikki totisesti oikein toimivat kietoutuvat lukemaan Tooraa ja kuuntelemaan sen ylistystä. [Meille] on opetettu, että Pyhä —olkoon hän siunattu— ja kaikki Eedenin puutarhan hurskaat kuuntelevat heidän ääntään, ja armon lanka vedetään heidän ylleen päivällä. Onhan kirjoitettu:

Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan.
Ps. 42:9»

Zohar 2

161:b

2

בשעתא דסליק ברעותא דקודשא בריך הוא למברי אדם, קאים קמיה בדיוקניה וקיומיה, כמה דאיהו בהאי עלמא. ואפילו כל אינון בני עלמא, עד לא ייתון בהאי עלמא, כלהו קיימין בקיומייהו ובתקונייהו כגוונא דקיימין בהאי עלמא, בחד אוצר דתמן כל נשמתין דעלמא מתלבשן בדיוקנייהו.

be-šaˁaṯa de-saliq be-reˁuṯaˀ de-quḏšaˀ beriḵ huˀ le-mivre ˀaḏam qameh be-ḏijuqneh we-qijjumeh kema de-ˀihu be-haˀj ˁalma wa-ˀafillu kol ˀinnun bene ˁalma ˁaḏ laˀ jeṯun be-haˀj ˁalma kullehu qajjemin be-qijjumajjehu u-ve-ṯiqunajjehu ke-ḡawwenaˀ de-qajjemin be-haˀj ˁalma be-ḥaḏ ˀoṣar de-ṯamman kol nišmaṯin de-ˁalma miṯlabbešan be-dijuqnajjehu

Kun Pyhän —olkoon hän siunattu— tahtoon nousee [ajatus] luoda ihminen, tämä seisoo hänen edessään sen näköisenä ja oloisena kuin on tässäkin maailmassa. Itse asiassa kaikki maailman lapset ennen kuin tulevat tähän maailmaan seisovat sen oloisina ja muotoisina kuin he seisovat tässäkin maailmassa, yhdessä aarrekammiossa, jossa kaikki maailman nešamat puetaan olomuotoonsa.

3

ובשעתא דזמינין לנחתא בהאי עלמא, קרי קודשא בריך הוא לחד ממנא, די מני קודשא בריך הוא ברשותיה כל נשמתין דזמינין לנחתא להאי עלמא, ואמר ליה, זיל אייתי לי רוח פלוני. בההיא שעתא אתיא ההיא נשמתא, מתלבשא בדיוקנא דהאי עלמא, וההוא ממנא אחזי לה קמי מלכא קדישא.  

u-ve-šaˁaṯaˀ di-zminin le-naḥtaˀ be-haˀj ˁalmaˀ qere quḏšaˀ beriḵ huˀ le-ḥaḏ memanaˀ di manne quḏšaˀ beriḵ huˀ bi-ršuṯeh kol nišmaṯin ḏi-zminin le-naḥtaˀ le-haˀj ˁalmaˀ we-ˀamar leh zil ˀajjeṯe li ruaḥ peloni be-ha-hiˀ šaˁaṯaˀ ˀaṯjaˀ ha-hiˀ nišmeṯaˀ miṯlabbešaˀ be-ḏijjuqnaˀ ḏe-haˀj ˁalmaˀ we-ha-huˀ memanaˀ ˀaḥze lah qame malkaˀ qaddišaˀ

Kun koittaa aika valmiiden laskeutua tähän maailmaan, käskee Pyhä -olkoon hän siunattu- erästä virkailijaa, jonka Pyhä -olkoon hän siunattu- on pannut kaikkien niiden nešamojen etunenään, jotka ovat valmiit laskeutumaan tähän maailmaan ja sanoo hänelle: "Tuo minulle 'sen-ja-sen' ruaḥ." Juuri sillä hetkellä juuri tuo nešama tulee puettuna tämän maailman olomuotoon, ja virkailija esittelee hänet pyhän kuninkaan edessä.

4

קודשא בריך הוא אמר לה, ואומי לה, דכד תיחות להאי עלמא, דתשתדל באורייתא למנדע ליה, ולמנדע ברזא דמהימנותא. דכל מאן דהוי בהאי עלמא, ולא אשתדל למנדע ליה, טב ליה דלא יתברי. בגין כך אתחזי קמי מלכא קדישא, למנדע בהאי עלמא, ולאשתדלא ביה בקודשא בריך הוא, ברזא דמהימנותא.  

quḏšaˀ beriḵ huˀ ˀamar lah we-ˀome lah deḵar teḥoṯ le-haˀj ˁalma de-ṯištaḏal be-ˀorajjeṯaˀ le-mindaˁ leh u-le-mindaˁ maˀn de-hawe be-haˀj ˁalma we-laˀ ˀištaddal le-mindaˁ leh ṭav leh ḏe-la jiṯbere beḡin kaḵ ˀiṯḥaze qamme malkaˀ qaddišaˀ le-mindaˁ be-haˀj ˁalma u-le-ˀeštaddalaˀ beh be-qudšaˀ beriḵ huˀ be-raza di-mhenuṯaˀ

Pyhä -olkoon hän siunattu- sanoo sielulle ja vannottaa sitä, että kun sielu laskeutuu tähän maailmaan, se painiskelee Tooran parissa oppiakseen uskon salaisuuden avulla tuntemaan Jumalan. Sillä sellaisen, joka on tässä maailmassa eikä painiskele oppiakseen tuntemaan Jumalaa, olisi ollut parempi olla tulematta luoduksi. Siksi sielu näyttäytyy pyhän kuninkaan edessä, jotta hän uskon salaisuuden avulla oppisi tuntemaan tämän maailman ja painiskelisi Pyhän kanssa — olkoon hän siunattu.

Zohar 3

169b

3

אי חסידא קדישא, תא ואגלי לך מלה סתימא. בניינא דגופא דבר נש הכי הוא, רוחא מעם רוחא דקודשא. (יתרו ע''ג, צ''ט ע''ב, רל''ו ע''ב) נשמתא מגו אילנא דחיי. כיון דרוחא קדישא, יהב חילא, מיד רתיכין דיליה. יהבין חילייהו. חילא דלהון, גרמי ושייפין. כלהו מסטרא דלהון, ותקונייהו דא על דא. סטרא אחרא יהבת בשרא, ומסטרא דילה, אתיא בשרא, ולא מלה אחרא. רתיכין דילה, יהבין כל אינון גידין וערקין, לאמשכא דמא לבשרא. בתר דאלין יהבי חילייהו, שמיא יהבי חילייהו, ומאן אינון. עור דאתמשך על כלא. כגוונא דלהון.

ˀi ḥasiḏaˀ qaddišaˀ taˀ we-ˀaḡalle laḵ milla seṯimaˀ binjanaˀ deḡufaˀ de-var naš haḵi huˀ ruḥaˀ me-ˁim ruḥaˀ de-quḏšaˀ nišmeṯaˀ mig-go ˀilanaˀ de-ḥajje kewan de-ruḥaˀ qaddišaˀ jahev ḥelaˀ mij-jaḏ reṯiḵin di-leh jahevin ḥelajjehu ḥelaˀ di-lhon garme we-šajjefin kullehu mis-siṭraˀ di-lhon we-ṯiqqunajjehu daˀ ˁal daˀ siṭraˀ ˀaḥaraˀ jahavaṯ biśraˀ u-mis-siṭraˀ di-lah ˀaṯjaˀ biśraˀ we-laˀ milla ˀaḥaraˀ reṯiḵin di-lah jahavin kol ˀinnun giḏin we-ˁarqin le-ˀamšaḵa damaˀ le-viśraˀ baṯar de-ˀillen jahave ḥelajjehu šemajjaˀ jahave ḥelajjehu u-maˀn ˀinnun ˁor de-ˀiṯmešaḵ ˁal kollaˀ ke-ḡawwenaˀ di-lhon

Kas niin, hurskas pyhä. Tulehan, niin paljastan sinulle piilossa [olevan] asian. Ihmisolennon ruumiinrakenne (guf) on tällainen: henki (ruaḥ) tulee pyhän hengen luota, sielu (nešama) elämän puusta. Kun pyhä henki suo voimastaan, sen vaunut antavat omistaan. Niiden voimat: itseys ja kirkkaus — kaikki niiden puolelta. Ne ovat järjestyksessä toinen toisensa päällä. Siṭra ˀaḥara antaa lihan, ja siltä puolelta tulee liha eikä mitään muuta. Sen vaunut antavat jänteet ja suonet, jotka kuljettavat lihaan veren. Sen jälkeen kun nämä ovat suoneet voimansa, antaa taivas omansa. Ja mikä se on? ˁor joka levittäytyy kaiken päälle niin kuin taivaskin.

Zohar ḥadaš

4:a

269

והקדוש ברוך הוא יתברך שמו, ברא השמים בסוד התבונה, שהוא ענין תבונה מתוך היסוד. ובראשית כל הנבראים, ברא צורת המלאכים הקדושים, שהם תחלת כל הנבראים הנאצלים מזיו אור הדרו.  

we-haq-qaḏoš baruḵ huˀ jiṯbaraḵ šemo bara haš-šamajim be-soḏ hat-tevuna še-huˀ ˁinjan tevuna mit-toḵ haj-jesoḏ u-veršiṯ kol han-nivraˀim bara ṣuraṯ ham-malˀaḵim haq-qeḏošim še-hem teḥillaṯ kol han-nivraˀim han-neˀeṣalim miz-ziw ˀor haḏaro

Ja pyhä, siunattu, olkoon hänen nimensä ylistetty, loi taivaat perustuksista käsin ymmärryksen salaisuuden kautta; sehän on ymmärryksen tehtävä. Ja kaiken luotavan alussa hän loi pyhien enkeleiden hahmot. Ne ovat alku kaikelle, mikä luodaan — ne virtaavat hänen loisteensa valon kirkkaudesta.