Toora

Sisällysluettelo

Berešiṯ

ברשית Berešiṯ

1

1

בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ

be-rešiṯ bara ˀelohim ˀeṯ haš-šamájim we-ˀeṯ ha-ˀáreṣ

ἐν ἀρχῇ ἐποίησεν ὁ θεὸς τὸν οὐρανὸν καὶ τὴν γῆν

בקדמין ברא יי ית שמיא וית ארעא

be-qaḏmin beraˀ jj jaṯ šemajjaˀ we-jaṯ ˀarˁaˀ

Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

2

והארץ היתה תהו ובהו וחשך על־פני תהום ורוח אלהים מרחפת על־פני המים

we-ha-ˀáreṣ hajeṯa ṯóhu wa-vóhu we-ḥóšeḵ ˁal-pene ṯehom we-ruaḥ ˀelohim meraḥéfeṯ ˁal-pene ham-májim

ἡ δὲ γῆ ἦν ἀόρατος καὶ ἀκατασκεύαστος καὶ σκότος ἐπάνω τῆς ἀβύσσου καὶ πνεῦμα θεοῦ ἐπεφέρετο ἐπάνω τοῦ ὕδατος

וארעא הות צדיא וריקניא וחשוכא על אפי תהומא ורוחא מן קדם יי מנשבא על אפי מיא

we-ˀarˁaˀ hawaṯ ṣaḏjaˀ we-reqanjaˀ we-ḥašoḵaˀ ˁal appe ṯehomaˀ we-ruḥaˀ min qoḏam jj menašševaˀ ˁal appe majjaˀ

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

3

ויאמר אלהים יהי אור ויהי־אור

waj-jómer ˀelohim jehi ˀor wa-jhi-ˀor

καὶ εἶπεν ὁ θεός γενηθήτω φῶς καὶ ἐγένετο φῶς

ואמר יי יהי נהורא והוה נהורא

wa-ˀamar jj jehe nehora wa-hawa nehora

Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli.

4

וירא אלהים את־האור כי־טוב ויבדל אלהים בין האור ובין החשך

waj-jar ˀelohim ˀeṯ ha-ˀor ki-ṭov waj-javdel ˀelohim ben ha-ˀor u-ven ha-ḥóšeḵ

καὶ εἶδεν ὁ θεὸς τὸ φῶς ὅτι καλόν καὶ διεχώρισεν ὁ θεὸς ἀνὰ μέσον τοῦ φωτὸς καὶ ἀνὰ μέσον τοῦ σκότους

וחזא יי ית נהורא ארי טב ואפרש יי בין נהורא ובין חשוכא

wa-ḥazaˀ jj jaṯ nehoraˀ ˀare ṭav we-ˀafreš jj ben nehoraˀ u-ven ḥašoḵaˀ

Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

5

ויקרא אלהים לאור יום ולחשך קרא לילה ויהי־ערב ויהי־בקר יום אחד

waj-jiqra ˀelohim la-ˀor jom we-la-ḥóšeḵ qara lajela wa-jhi-ˁérev wa-jhi-vóqer jom ˀeḥaḏ

καὶ ἐκάλεσεν ὁ θεὸς τὸ φῶς ἡμέραν καὶ τὸ σκότος ἐκάλεσεν νύκτα καὶ ἐγένετο ἑσπέρα καὶ ἐγένετο πρωί ἡμέρα μία

וקרא יי לנהורא יממא ולחשוכא קרא ליליא והוה רמש והוה צפר יומא חד

u-qraˀ jj li-nhoraˀ jemamaˀ we-la-ḥašoḵaˀ qeraˀ leljaˀ wa-hawa remaš wa-hawa ṣefar jomaˀ ḥaḏ

Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.

6

ויאמר אלהים יהי רקיע בתוך המים ויהי מבדיל בין מים למים

waj-jómer ˀelohim jehi raqiaˁ beṯoḵ ham-májim wi-hi mavdil ben májim la-májim

καὶ εἶπεν ὁ θεός γενηθήτω στερέωμα ἐν μέσῳ τοῦ ὕδατος καὶ ἔστω διαχωρίζον ἀνὰ μέσον ὕδατος καὶ ὕδατος καὶ ἐγένετο οὕτως

ואמר יי יהי רקיעא במציעות מיא ויהי מפריש בין מיא למיא

wa-ˀamar jj jehi reqiˁaˀ bi-mṣiˁuṯ majjaˀ wi-hi mafriš ben majjaˀ le-majjaˀ

Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä".

7

ויעש אלהים את־הרקיע ויבדל בין המים אשר מתחת לרקיע ובין המים אשר מעל לרקיע ויהי־כן

waj-jáˁaś ˀelohim ˀeṯ-ha-raqiaˁ waj-javdel ben ham-májim ˀašer mit-táḥaṯ la-raqiaˁ u-ven ham-májim ˀašer me-ˁal la-raqiaˁ wa-jhi-ḵen

καὶ ἐποίησεν ὁ θεὸς τὸ στερέωμα καὶ διεχώρισεν ὁ θεὸς ἀνὰ μέσον τοῦ ὕδατος ὃ ἦν ὑποκάτω τοῦ στερεώματος καὶ ἀνὰ μέσον τοῦ ὕδατος τοῦ ἐπάνω τοῦ στερεώματος

ועבד יי ית רקיעא ואפריש בין מיא די מלרע לרקיעא ובין מיא די מעל לרקיעא והוה כן

wa-ˁavaḏ jj jaṯ reqiˁaˀ we-ˀafreš ben majjaˀ di milraˁ li-rqiˁaˀ u-ven majjaˀ di meˁal li-rqiˁaˀ wa-hawa ḵen

Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.

8

ויקרא אלהים לרקיע שמים ויהי־ערב ויהי־בקר יום שני

waj-jiqra ˀelohim la-raqiaˁ šamájim wa-jhi-ˁérev wa-jhi-vóqer jom šeni

καὶ ἐκάλεσεν ὁ θεὸς τὸ στερέωμα οὐρανόν καὶ εἶδεν ὁ θεὸς ὅτι καλόν καὶ ἐγένετο ἑσπέρα καὶ ἐγένετο πρωί ἡμέρα δευτέρα

וקרא יי לרקיעא שמיא והוה רמש והוה צפר יום תנין

u-qeraˀ jj li-rqiˁaˀ šemajjaˀ wa-hawa remaš wa-hawa ṣefar jomaˀ tinjan

Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.

9

ויאמר אלהים יקוו המים מתחת השמים אל־מקום אחד ותראה היבשה ויהי־כן

waj-jómer ˀelohim jiqqawu ham-májim mit-táḥaṯ haś-šamájim ˀel-maqom ˀeḥaḏ we-ṯeraˀe haj-jabbaša wa-jhi-ḵen

καὶ εἶπεν ὁ θεός συναχθήτω τὸ ὕδωρ τὸ ὑποκάτω τοῦ οὐρανοῦ εἰς συναγωγὴν μίαν καὶ ὀφθήτω ἡ ξηρά καὶ ἐγένετο οὕτως καὶ συνήχθη τὸ ὕδωρ τὸ ὑποκάτω τοῦ οὐρανοῦ εἰς τὰς συναγωγὰς αὐτῶν καὶ ὤφθη ἡ ξηρά

ואמר יי יתכנשון מיא מתחות שמיא לאתר חד ותתחזי יבשתא והוה כן

wa-ˀamar jj jiṯkanšun majjaˀ mit-teḥoṯ šemajjaˀ la-ˀaṯar ḥaḏ we-ṯiṯḥaze jabbeštaˀ wa-hawa ḵen

Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin". Ja tapahtui niin.

10

ויקרא אלהים ליבשה ארץ ולמקוה המים קרא ימים וירא אלהים כי־טוב

waj-jiqra ˀelohim laj-jabbaša ˀéreṣ u-le-miqwe ham-májim qara jammim waj-jar ˀelohim ki-ṭov

καὶ ἐκάλεσεν ὁ θεὸς τὴν ξηρὰν γῆν καὶ τὰ συστήματα τῶν ὑδάτων ἐκάλεσεν θαλάσσας καὶ εἶδεν ὁ θεὸς ὅτι καλόν

Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

11

ויאמר אלהים תדשא הארץ דשא עשב מזריע זרע עץ פרי עשה פרי למינו אשר זרעו־בו על־הארץ ויהי־כן

waj-jómer ˀelohim taḏše ha-ˀáreṣ déše ˁéśev mazriaˁ zéraˁ ˁeṣ peri ˁóśe peri le-mino ˀaśer zarˁo-vo ˁal-ha-ˀáreṣ wa-jhi-ḵen

καὶ εἶπεν ὁ θεός βλαστησάτω ἡ γῆ βοτάνην χόρτου σπεῖρον σπέρμα κατὰ γένος καὶ καθ' ὁμοιότητα καὶ ξύλον κάρπιμον ποιοῦν καρπόν οὗ τὸ σπέρμα αὐτοῦ ἐν αὐτῷ κατὰ γένος ἐπὶ τῆς γῆς καὶ ἐγένετο οὕτως

Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin:

12

ותוצא הארץ דשא עשב מזריע זרע למינהו ועץ עשה־פרי אשר זרעו־בו למינהו וירא אלהים כי־טוב

wat-toṣe ha-ˀáreṣ déše ˁéśev mazriaˁ zéraˁ le-minéhu we-ˁeṣ ˁóśe-peri ˀaśer zarˁo-vo le-minéhu waj-jar ˀelohim ki-ṭov

καὶ ἐξήνεγκεν ἡ γῆ βοτάνην χόρτου σπεῖρον σπέρμα κατὰ γένος καὶ καθ' ὁμοιότητα καὶ ξύλον κάρπιμον ποιοῦν καρπόν οὗ τὸ σπέρμα αὐτοῦ ἐν αὐτῷ κατὰ γένος ἐπὶ τῆς γῆς καὶ εἶδεν ὁ θεὸς ὅτι καλόν

maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

13

ויהי־ערב ויהי־בקר יום שלישי

wa-jhi-ˁérev wa-jhi-vóqer jom šeliši

καὶ ἐγένετο ἑσπέρα καὶ ἐγένετο πρωί ἡμέρα τρίτη

Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä.

14

ויאמר אלהים יהי מארת ברקיע השמים להבדיל בין היום ובין הלילה והיו לאתת ולמועדים ולימים ושנים

waj-jómer ˀelohim jehi meˀoroṯ bi-rqiaˁ haś-šamájim le-havdil ben haj-jom u-ven hal-lajela we-haju le-ˀoṯoṯ u-le-moˁaḏim u-le-jamim we-śanim

καὶ εἶπεν ὁ θεός γενηθήτωσαν φωστῆρες ἐν τῷ στερεώματι τοῦ οὐρανοῦ εἰς φαῦσιν τῆς γῆς τοῦ διαχωρίζειν ἀνὰ μέσον τῆς ἡμέρας καὶ ἀνὰ μέσον τῆς νυκτὸς καὶ ἔστωσαν εἰς σημεῖα καὶ εἰς καιροὺς καὶ εἰς ἡμέρας καὶ εἰς ἐνιαυτοὺς

Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,

15

והיו למאורת ברקיע השמים להאיר על־הארץ ויהי־כן

we-haju li-mˀoroṯ bi-rqiaˁ haś-šamájim le-haˀir ˁal-ha-ˀáreṣ wa-jhi-ḵen

καὶ ἔστωσαν εἰς φαῦσιν ἐν τῷ στερεώματι τοῦ οὐρανοῦ ὥστε φαίνειν ἐπὶ τῆς γῆς καὶ ἐγένετο οὕτως

ja olkoot valoina taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle". Ja tapahtui niin:

16

ויעש אלהים את־שני המארת הגדלים את־המאור הגדל לממשלת היום ואת־המאור הקטן לממשלת הלילה ואת הכוכבים

waj-jáˁaś ˀelohim ˀeṯ-šene ham-meˀoroṯ hag-geḏolim ˀeṯ-ham-maˀor hag-gaḏol le-memšéleṯ haj-jom ˀeṯ-ham-maˀor haq-qaṭon le-memšéleṯ hal-lajla we-ˀeṯ ha-koḵavim

καὶ ἐποίησεν ὁ θεὸς τοὺς δύο φωστῆρας τοὺς μεγάλους τὸν φωστῆρα τὸν μέγαν εἰς ἀρχὰς τῆς ἡμέρας καὶ τὸν φωστῆρα τὸν ἐλάσσω εἰς ἀρχὰς τῆς νυκτός καὶ τοὺς ἀστέρας

Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet.

17

ויתן אתם אלהים ברקיע השמים להאיר על־הארץ

waj-jitten ˀoṯam ˀelohim bi-rqiaˁ haś-šamájim le-haˀir ˁal-ha-ˀáreṣ

καὶ ἔθετο αὐτοὺς ὁ θεὸς ἐν τῷ στερεώματι τοῦ οὐρανοῦ ὥστε φαίνειν ἐπὶ τῆς γῆς

Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen, paistamaan maan päälle

18

ולמשל ביום ובלילה ולהבדיל בין האור ובין החשך וירא אלהים כי־טוב

u-li-mšol baj-jom u-bal-lájla u-le-havdil ben ha-ˀor u-ven ha-ḥóšeḵ waj-jar ˀelohim ki-ṭov

καὶ ἄρχειν τῆς ἡμέρας καὶ τῆς νυκτὸς καὶ διαχωρίζειν ἀνὰ μέσον τοῦ φωτὸς καὶ ἀνὰ μέσον τοῦ σκότους καὶ εἶδεν ὁ θεὸς ὅτι καλόν

ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

19

ויהי־ערב ויהי־בקר יום רביעי

wa-jhi-ˁérev wa-jhi-vóqer jom reviˁi

καὶ ἐγένετο ἑσπέρα καὶ ἐγένετο πρωί ἡμέρα τετάρτη

Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.

20

ויאמר אלהים ישרצו המים שרץ נפש חיה ועוף יעופף על־הארץ על־פני רקיע השמים

waj-jómer ˀelohim jišreṣu ham-májim šéreṣ néfeš ḥajja we-ˁof jeˁofef ˁal-ha-ˀáreṣ ˁal-pene reqiaˁ haś-šamájim

καὶ εἶπεν ὁ θεός ἐξαγαγέτω τὰ ὕδατα ἑρπετὰ ψυχῶν ζωσῶν καὶ πετεινὰ πετόμενα ἐπὶ τῆς γῆς κατὰ τὸ στερέωμα τοῦ οὐρανοῦ καὶ ἐγένετο οὕτως

Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla".

21

ויברא אלהים את־התנינם הגדלים ואת כל־נפש החיה הרמשת אשר שרצו המים למינהם ואת כל־עוף כנף למינהו וירא אלהים כי־טוב

waj-jivra ˀelohim ˀeṯ-hat-tanninim hag-geḏolim we-ˀeṯ kol-néfeš ha-ḥajja ha-roméšeṯ ˀašer šareṣu ham-májim le- minehem we-ˀeṯ kol-ˁof kanaf le-minéhu waj-jar ˀelohim ki-ṭov

καὶ ἐποίησεν ὁ θεὸς τὰ κήτη τὰ μεγάλα καὶ πᾶσαν ψυχὴν ζῴων ἑρπετῶν ἃ ἐξήγαγεν τὰ ὕδατα κατὰ γένη αὐτῶν καὶ πᾶν πετεινὸν πτερωτὸν κατὰ γένος καὶ εἶδεν ὁ θεὸς ὅτι καλά

Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

22

ויברך אתם אלהים לאמר פרו ורבו ומלאו את־המים בימים והעוף ירב בארץ

wa-jeváreḵ ˀoṯam ˀelohim le-ˀmor peru u-revu u-milˀu ˀeṯ-ham-májim baj-jammim we-ha-ˁof jírev ba-ˀáreṣ

καὶ ηὐλόγησεν αὐτὰ ὁ θεὸς λέγων αὐξάνεσθε καὶ πληθύνεσθε καὶ πληρώσατε τὰ ὕδατα ἐν ταῖς θαλάσσαις καὶ τὰ πετεινὰ πληθυνέσθωσαν ἐπὶ τῆς γῆς

Ja Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä".

23

ויהי־ערב ויהי־בקר יום חמישי

wa-jhi-ˁérev wa-jhi-vóqer jom ḥamišši

καὶ ἐγένετο ἑσπέρα καὶ ἐγένετο πρωί ἡμέρα πέμπτη

Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä.

24

ויאמר אלהים תוצא הארץ נפש חיה למינה בהמה ורמש וחיתו־ארץ למינה ויהי־כן

waj-jómer ˀelohim toṣe ha-ˀáreṣ néféš ḥajja le-minah behema wa-rémeś qe-hajeṯo-ˀéreṣ le-minah wa-jhi-ḵen

καὶ εἶπεν ὁ θεός ἐξαγαγέτω ἡ γῆ ψυχὴν ζῶσαν κατὰ γένος τετράποδα καὶ ἑρπετὰ καὶ θηρία τῆς γῆς κατὰ γένος καὶ ἐγένετο οὕτως

Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin:

25

ויעש אלהים את־חית הארץ למינה ואת־הבהמה למינה ואת כל־רמש האדמה למינהו וירא אלהים כי־טוב

waj-jáˁaś ˀelohim ˀeṯ-ḥajjaṯ ha-ˀáreṣ le-minah we-ˀeṯ hab-behema le-minah we-ˀeṯ kol-rémeś ha-ˀaḏama le-minéhu waj-jar ˀelohim ki-ṭov

καὶ ἐποίησεν ὁ θεὸς τὰ θηρία τῆς γῆς κατὰ γένος καὶ τὰ κτήνη κατὰ γένος καὶ πάντα τὰ ἑρπετὰ τῆς γῆς κατὰ γένος αὐτῶν καὶ εἶδεν ὁ θεὸς ὅτι καλά

Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

26

ויאמר אלהים נעשה אדם בצלמנו כדמותנו וירדו בדגת הים ובעוף השמים ובבהמה ובכל־הארץ ובכל־הרמש הרמש על־הארץ

waj-jómer ˀelohim naˁaśe ˀaḏam be-ṣalménu ki-ḏmuṯénu we-jirdu vi-ḏeḡaṯ haj-jam u-ve-ˁof haš-šamájim u-vab-behema u-ve-ḵol-ha-ˀáreṣ u-ve-ḵol-ha-rémeš ha-romeš ˁal-ha-ˀáreṣ

καὶ εἶπεν ὁ θεός ποιήσωμεν ἄνθρωπον κατ' εἰκόνα ἡμετέραν καὶ καθ' ὁμοίωσιν καὶ ἀρχέτωσαν τῶν ἰχθύων τῆς θαλάσσης καὶ τῶν πετεινῶν τοῦ οὐρανοῦ καὶ τῶν κτηνῶν καὶ πάσης τῆς γῆς καὶ πάντων τῶν ἑρπετῶν τῶν ἑρπόντων ἐπὶ τῆς γῆς

Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

27

ויברא אלהים את־האדם בצלמו בצלם אלהים ברא אתו זכר ונקבה ברא אתם

waj-jivra ˀelohim ˀeṯ-ha-ˀaḏam be-ṣalmo be-ṣélem ˀelohim bara ˀoṯo zaḵar u-nqeva bara ˀoṯam

καὶ ἐποίησεν ὁ θεὸς τὸν ἄνθρωπον κατ' εἰκόνα θεοῦ ἐποίησεν αὐτόν ἄρσεν καὶ θῆλυ ἐποίησεν αὐτούς

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

28

ויברך אתם אלהים ויאמר להם אלהים פרו ורבו ומלאו את־הארץ וכבשה ורדו בדגת הים ובעוף השמים ובכל־חיה הרמשת על־הארץ

wa-jeváreḵ ˀoṯam ˀelohim waj-jómer lahem ˀelohim peru u-revu u-milˀu ˀeṯ-ha-ˀáreṣ we-ḵivśúha u-reḏu bi-ḏeḡaṯ haj-jam u-ve-ˁof haś-šamájim u-ve-ḵol-ḥajja ha-roméšeṯ ˁal-ha-ˀáreṣ

καὶ ηὐλόγησεν αὐτοὺς ὁ θεὸς λέγων αὐξάνεσθε καὶ πληθύνεσθε καὶ πληρώσατε τὴν γῆν καὶ κατακυριεύσατε αὐτῆς καὶ ἄρχετε τῶν ἰχθύων τῆς θαλάσσης καὶ τῶν πετεινῶν τοῦ οὐρανοῦ καὶ πάντων τῶν κτηνῶν καὶ πάσης τῆς γῆς καὶ πάντων τῶν ἑρπετῶν τῶν ἑρπόντων ἐπὶ τῆς γῆς

Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".

29

ויאמר אלהים הנה נתתי לכם את־כל־עשב זרע זרע אשר על־פני כל־הארץ ואת־כל־העץ אשר־בו פרי־עץ זרע זרע לכם יהיה לאכלה

waj-jómer ˀelohim hinne naṯátti laḵem ˀeṯ-kol-ˁéśev zoreaˁ zéraˁ ˀašer ˁal-pene ḵol-ha-ˀáreṣ we-ˀeṯ-kol-ha-ˁeṣ ˀašer-bo feri-ˁeṣ zoreaˁ zéraˁ laḵem jihje le-ˀoḵla

καὶ εἶπεν ὁ θεός ἰδοὺ δέδωκα ὑμῖν πᾶν χόρτον σπόριμον σπεῖρον σπέρμα ὅ ἐστιν ἐπάνω πάσης τῆς γῆς καὶ πᾶν ξύλον ὃ ἔχει ἐν ἑαυτῷ καρπὸν σπέρματος σπορίμου ὑμῖν ἔσται εἰς βρῶσιν

Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.

30

ולכל־חית הארץ ולכל־עוף השמים ולכל רומש על־הארץ אשר־בו נפש חיה את־כל־ירק עשב לאכלה ויהי־כן

u-le-ḵol-ḥajaṯ ha-ˀáreṣ u-le-ḵol-ˁof haś-šamájim u-le-ḵol romeš ˁal-ha-ˀáreṣ ˀašer-bo néfeš ḥajja ˀeṯ-kol-jéreq ˁéśev le-ˀoḵla wa-jhi-ḵen

καὶ πᾶσι τοῖς θηρίοις τῆς γῆς καὶ πᾶσι τοῖς πετεινοῖς τοῦ οὐρανοῦ καὶ παντὶ ἑρπετῷ τῷ ἕρποντι ἐπὶ τῆς γῆς ὃ ἔχει ἐν ἑαυτῷ ψυχὴν ζωῆς πάντα χόρτον χλωρὸν εἰς βρῶσιν καὶ ἐγένετο οὕτως

Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin.

31

וירא אלהים את־כל־אשר עשה והנה־טוב מאד ויהי־ערב ויהי־בקר יום הששי

waj-jar ˀelohim ˀeṯ-kol-ˀašer ˁaśa we-hinne ṭov meˀoḏ wa-jhi-ˁérev wa-jhi-vóqer jom haš-šišši

καὶ εἶδεν ὁ θεὸς τὰ πάντα ὅσα ἐποίησεν καὶ ἰδοὺ καλὰ λίαν καὶ ἐγένετο ἑσπέρα καὶ ἐγένετο πρωί ἡμέρα ἕκτη

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

2

1

ויכלו השמים והארץ וכל־צבאם

wa-jeḵullu haś-šamájim we-ha-ˀáreṣ we-ḵol-ṣevaˀam

καὶ συνετελέσθησαν ὁ οὐρανὸς καὶ ἡ γῆ καὶ πᾶς ὁ κόσμος αὐτῶν

Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.

2

ויכל אלהים ביום השביעי מלאכתו אשר עשה וישבת ביום השביעי מכל־מלאכתו אשר עשה

wa-jeḵal ˀelohim baj-jom haš-ševiˁi melaḵto ˀašer ˁaśa waj-jišboṯ baj-jom haš-ševiˁi mik-kol-melaḵto ˀašer ˁaśa

καὶ συνετέλεσεν ὁ θεὸς ἐν τῇ ἡμέρᾳ τῇ ἕκτῃ τὰ ἔργα αὐτοῦ ἃ ἐποίησεν καὶ κατέπαυσεν τῇ ἡμέρᾳ τῇ ἑβδόμῃ ἀπὸ πάντων τῶν ἔργων αὐτοῦ ὧν ἐποίησεν

Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.

3

ויברך אלהים את־יום השביעי ויקדש אתו כי בו שבת מכל־מלאכתו אשר־ברא אלהים לעשות

wa-jeváreḵ ˀelohim ˀeṯ-jom haš-ševiˁi wa-jeqaddeš ˀoṯo ki vo šavaṯ mik-kol-melaḵto ˀašer-bara ˀelohim la-ˁaśoṯ

καὶ ηὐλόγησεν ὁ θεὸς τὴν ἡμέραν τὴν ἑβδόμην καὶ ἡγίασεν αὐτήν ὅτι ἐν αὐτῇ κατέπαυσεν ἀπὸ πάντων τῶν ἔργων αὐτοῦ ὧν ἤρξατο ὁ θεὸς ποιῆσαι

Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.

4

אלה תולדות השמים והארץ בהבראם ביום עשות יהוה אלהים ארץ ושמים

ˀelle ṯoleḏoṯ haš-šamájim we-ha-ˀáreṣ be-hibbareˀam be-jom ˁaśoṯ jhwh ˀelohim ˀéreṣ we-šamájim

αὕτη ἡ βίβλος γενέσεως οὐρανοῦ καὶ γῆς ὅτε ἐγένετο ᾗ ἡμέρᾳ ἐποίησεν ὁ θεὸς τὸν οὐρανὸν καὶ τὴν γῆν

Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

5

וכל שיח השדה טרם יהיה בארץ וכל־עשב השדה טרם יצמח כי לא המטיר יהוה אלהים על־הארץ ואדם אין לעבד את־האדמה

we-ḵol śiaḥ haś-śaḏe ṭérem jihje va-ˀáreṣ we-ḵol ˁéśev haś-śaḏe ṭérem jiṣmaḥ ki loˀ himṭir jhwh ˀelohim ˁal-ha-ˀáreṣ we-ˀaḏam ˀájin la-ˁavoḏ ˀeṯ-ha-ˀaḏama

καὶ πᾶν χλωρὸν ἀγροῦ πρὸ τοῦ γενέσθαι ἐπὶ τῆς γῆς καὶ πάντα χόρτον ἀγροῦ πρὸ τοῦ ἀνατεῖλαι οὐ γὰρ ἔβρεξεν ὁ θεὸς ἐπὶ τὴν γῆν καὶ ἄνθρωπος οὐκ ἦν ἐργάζεσθαι τὴν γῆν

ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

6

ואד יעלה מן־הארץ והשקה את־כל־פני־האדמה

we-ˀeḏ jaˁale min-ha-ˀáreṣ we-hišqa ˀeṯ-kol-pene-ha-ˀaḏama

πηγὴ δὲ ἀνέβαινεν ἐκ τῆς γῆς καὶ ἐπότιζεν πᾶν τὸ πρόσωπον τῆς γῆς

vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

7

וייצר יהוה אלהים את־האדם עפר מן־האדמה ויפח באפיו נשמת חיים ויהי האדם לנפש חיה

waj-jiṣṣer jhwh ˀelohim ˀeṯ ha-ˀaḏam ˁafar min-ha-ˀaḏama waj-jippaḥ be-ˀappaw nišmaṯ ḥajjim wa-jehi ha-ˀaḏam le-néfeš ḥajja

καὶ ἔπλασεν ὁ θεὸς τὸν ἄνθρωπον χοῦν ἀπὸ τῆς γῆς καὶ ἐνεφύσησεν εἰς τὸ πρόσωπον αὐτοῦ πνοὴν ζωῆς καὶ ἐγένετο ὁ ἄνθρωπος εἰς ψυχὴν ζῶσαν

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.