Jewish Encyclopedian qabbala-artikkeli

12-osainen Jewish Encyclopedia ilmestyi vuosina 1901-06. Sen tekijänoikeudet ovat rauenneet, joten se on vapaasti käännettävissä vaikkapa suomeksi.

Qabbala-osuuden ensyklopediaan kirjoittivat reformirabbi ja filosofian tohtori Kaufman Kohler (1843-1926) sekä konservatiivirabbi ja filosofian tohtori Louis Ginzberg (1873-1953).

Scholemin ja Idelin tutkimustyön myötä Kohlerin ja Ginzbergin näkemykset ovat vanhentuneita, mutta mikään ei estä heidän tekstejään kääntämästä — varsinkin jos ne varustaa huomautuksilla, että nykytutkimus näkee asian toisin.

Historiantutkijat hyväksyvät pääpiirteissään seuraavanlaiset ajanjaksot juutalaisen mystiikan kohdalla:
100 eaa.-1000 jaa. merkava eli vaunumystiikka
1100 - 1300 jaa. saksalainen hasidismi
1150 jaa.→ qabbala
1700 jaa. → itä-eurooppalainen hasidismi

Kohlerin ja Ginzbergin ajatukset 1100-lukua edeltävästä klassisesta qabbalasta ovat kiehtovia ja mielikuvitusta ruokkivia, mutta niiden historiallinen arvo on rajallinen.

Nimi ja alkuperä

Sana qabbala קבלה (heprean verbistä qibbel קבל vastaanottaa) tarkoittaa tavallisimmin vastaanottoa tai perinnettä.

Kapeammassa erityismerkityksessä se viittaa Jumalaa ja maailmankaikkeutta selittävään esoteeriseen ja mystiseen oppiin, jonka väitetään ilmestyksenä tulleen alas taivaasta tietyille alkuaikojen pyhille ja jota vain harvat etuoikeutetut ovat siitä lähtien vaalineet. Aluksi oppi oli kokemusperäistä, mutta neoplatonistisen ja neopythagoralaisen filosofian vaikutuksesta se omaksui teoreettisemman luonteen.

Gaˀonien aikana (n. 600-1000) oppi esiintyi Mišnaa muistuttavan Sefer jeṣira -nimisen kirjan muodossa, ja sitä opiskelivat järjestelmällisesti vain harvat ja valitut. Nämä henkilöt saivat nimekseen mequbbalim eli "qabbalistit" tai baˁale haq-qabbala eli "qabbalan mestarit" ja hieman myöhemmin maśkilim "viisaat" Danielin kirjan 12:3 mukaan sekä jodeˁe ḥen יודעי חן "armon tuntijat" Saarnaaja 9:11 mukaan. Viimeiseksi mainittu juontuu siitä, että qabbalaa kutsuttiin myös salaopiksi (ḥokma nistara), jonka hepreankielisten sanojen ensimmäisistä kirjaimista muodostuu sana ḥen חן, armo.

1200-luvulla qabbala laajeni kattavaksi Tooran kommentaariksi Talmudin rinnalle ja sitä vastaan. Kirjojen kieli oli omintakeista arameaa, ja ne koottiin Zohar-nimiseksi kokoelmaksi, joka näin yhtäkkiä tuli päivänvaloon.

Qabbala jakautuu teosofiseen eli teoreettiseen puoleen (qabbala ˁijjunit) sekä teurgiseen eli käytännölliseen puoleen (qabbala maˁaśit). Syystä että termi qabbala ei esiinny kirjallisuudessa ennen 11. vuosisataa ja että Zohar sekä suurin osa qabbalistisista kirjoituksista ovat luonteeltaan pseudepigrafisia, on tutkijoiden enemmistö (mm. Zunz, Grätz, Luzzatto, Jost, Steinscheider ja Munk) käsitellyt qabbalaa kirjoituksissaan asenteellisesti ja pikemminkin rationaalisesta kuin psyko-historiallisesta näkökulmasta katsoen. Historioitsijat ovat kutsuneet qabbalaksi vain 1200-luvulta lähtien suurellisine kirjojen nimineen sekä kuvitteellisine väitteineen esiin nousseita spekulatiivisia järjestelmiä, mutta eivät gaˀonien eivätkä Talmudin aikojen mystisiä oppeja. Tällainen määrittely ja puolueellisuus estävät kuitenkin qabbalan luonteen ja kehityksen syvemmän ymmärtämisen. Lähempi tarkastelu osoittaa qabbalan kasvaneen samoista juurista ja alkutekijöistä kuin gaˀonien ja Talmudin aikojenkin mystiset opit.

Qabbala-sanan merkitys

Qabbala piti alunperin sisällään kaiken kirjoitettuun lakiin eli Tooraan kuulumattoman perinnetiedon. Siihen kuuluivat siis profeetat ja kirjoitukset, jotka näin ymmärrettiin vastaanotetuksi pyhän hengen myötävaikutuksella kun taas laissa oli Jumalan käden jälki.

Kunkin vastaanotetun opin väitettiin kuuluvan isäin perinteeseen (massoret meˀavotenu), jonka puolestaan uskottiin olevan peräisin profeetoilta tai Mooseksen Siinailta tuomaa.

משֶׁה קִבֵּל תּוֹרָה מִסִּינַי, וּמְסָרָהּ לִיהוֹשֻׁעַ, וִיהוֹשֻׁעַ לִזְקֵנִים, וּזְקֵנִים לִנְבִיאִים, וּנְבִיאִים מְסָרוּהָ לְאַנְשֵׁי כְנֶסֶת הַגְּדוֹלָה. הֵם אָמְרוּ שְׁלשָׁה דְבָרִים, הֱווּ מְתוּנִים בַּדִּין, וְהַעֲמִידוּ תַלְמִידִים הַרְבֵּה, וַעֲשׂוּ סְיָג לַתּוֹרָה:

Mooses vastaanotti Tooran Siinailla ja välitti sen Joosualle, Joosua vanhemmille ja vanhimmat profeetoille. Profeetat välittivät sen suuren neuvoston jäsenille. Nämä sanoivat kolme seikkaa: «Olkaa harkitsevia tuomitessanne, hankkikaa paljon oppilaita ja tehkää Tooralle aita.»
Pirqe ˀavot 1:1

Massoret — perinneketju (eli sejag lat-tora — Tooran aita) vastaa qabbalaa. Qabbalan merkittävin piirre on se, että toisin kuin pyhät kirjoitukset, se uskottiin vain muutaman valitun haltuun. Neljännen Esran kirjan mukaan kun Mooses vastaanotti Siinailla sekä lain että tiedon ihmeellisistä asioista

et enarravi ei mirabilia multa, et ostendi ei temporum secreta et temporum finem. et praecepi ei dicens: haec in palam facies verba et haec abscondes.

kerroin hänelle monista ihmeistä, näytin hänelle aikojen salaisuudet sekä aikojen lopun ja käskin häntä sanoen: «Nämä sanat tuot julki ja nämä salaat.»
2./4. Esra 14:5-6

Mišnassa qabbalistisen tiedon välittämistä koskeva sääntö on seuraava:

אין דורשין בעריות בשלשה. ולא במעשה בראשית בשנים. ולא במרכבה ביחיד. אלא אם כן היה חכם ומבין מדעתו

Sukuelimistä ei ole puhuminen kolmen, luomistyöstä kahden eikä vaunuista yhden edessä, ellei tämä ole viisas ja ymmärrä jo oman tietonsa perusteella.
Ḥagiga 2a

Kosmogoniaa ja teosofiaa pidettiin siis esoteerisinä oppeina (Talmud Ḥag. 13a). Sellaista oli myös massoret ha-ḥokma, viisausperinne, jonka Joosua vastaanotti Moosekselta; sekä Filon Aleksandrialaisen raportoima essealaisten kaksijakoinen filosofia: Jumalan olemuksen ja maailmakaikkeuden alkuperän pohtiminen (Quod Omnis Probus Liber, xii.).

Edellä mainittujen lisäksi oppiin kuului eskatologia — eli rangaistuksen ja lunastuksen paikka ja ajankohta, behemotin ja leviatanin salaiset kammiot, kalenterin salaisuudet (sod ha-ˀibbur) — ts. menetelmä, jolla lasketaan kuinka monta vuotta on vielä messiaaniseen valtakuntaan — ja lopuksi lausumaton nimi ja sen käyttö sekä enkelit. Kaikki edellä mainittu muodosti Tooran salaisuuksien (sitre/raze tora) kokonaisuuden ja sisällön — asiat joista sai puhua vain kuiskaten.

Qabbalan ikä

Qabbalan iän voi päätellä niinkin varhaisen kirjoittajan kuin Ben Siirakin varoituksesta

במה שהורשית התבונן ואין לך עסק בנסתרות

bema še-hurešeta hitbonen we-ˀen leka ˁeseq benistarot

Pohdi sitä, mihin sinut on valtuutettu, mutta salaisuuksiin ei sinulla ei ole asiaa.
Siirak 3:22

Itse asiassa toisen ja ensimmäisen esikristillisen vuosisadan apokalyptinen kirjallisuus piti jo sisällään qabbalan tärkeimmät puolet. Koska Josefuksen mukaan essealaisilla oli juurikin hallussaan tuollaisia kirjoituksia, joita he mustasukkaisesti vaalivat ja joiden he uskoivat olevan peräisin kaukaa menneisyydestä (ks. Filon "De Vita Contemplativa" 3 ja Hippolytos "Kaikkien harhaoppien kumoaminen" 9:27), essealaisten on uskottu riittävin perustein olevan qabbalan alullepanijoita.

2./4. Esran jakeista 14:45-47 käy selvästi ilmi, että "viisaat" pitivät monia mainitunkaltaisia, salaoppeja sisältäviä kirjoja piilossa tavalliselta kansalta:

Et factum est cum conpleti essent quadraginta dies, et locutus est Altissimus dicens: priora quae scripsisti in palam pone et legant digni et indigni. Novissimos autem septuaginta conservabis, ut tradas eos sapientibus de populo tuo. In his enim est vena intellectus, sapientae fons et scientiae flumen.

Ja kun 40 päivää oli kulunut, Ylin puhui sanoen: «Jotka kirjoitit ensin, ne tuo julki kelvollisten ja kelvottomien luettavaksi. Uusimmat 70 sitävastoin säästä antaaksesi ne kansasi viisaiden haltuun. Sillä niissä on ymmärryksen vesisuoni, viisauden lähde sekä tiedon virta».
2./4. Esra 14:45-47

vrt.

יִתְבָּֽרֲרוּ וְיִֽתְלַבְּנ֤וּ וְיִצָּֽרְפוּ֙ רַבִּ֔ים וְהִרְשִׁ֣יעוּ רְשָׁעִ֔ים וְלֹ֥א יָבִ֖ינוּ כָּל־רְשָׁעִ֑ים וְהַמַּשְׂכִּלִ֖ים יָבִֽינוּ ׃

Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.
Dan. 12:10

Jälkimaailmalle säilyneiden apokryfikirjojen tutkimus paljastaa meille sen, minkä suurin osa qabbalaa ja essealaisuutta käsittelevistä nykyajan kirjoittajista jättää huomiotta: Talmudissa ja Midrašeissa toisinaan mainittu "salaoppi" ei ole vain esitetty järjestelmällisemmin näissä iäkkäimmissä kirjoituksissa, vaan viittaukset siihen todistavat myös kattavasti pitkään jatkuneesta qabbalistisesta traditiosta. Gaˀonien ajan mystinen kirjallisuus on koottu muinaisten apokalyptisten kirjoitusten pirstaleista, ja kirjallisuudessa esiintyvät hahmot — tannojen aikojen pyhät miehet ja viisaat — täyttävät varhaisempien kirjoitusten ensiluotujen, patriarkkojen ja kirjanoppineiden paikan.

Qabbalistisia elementtejä apokryfisissä kirjoitukissa

Näin myös vanhin [etiopialainen] Henokin kirja, jonka osia on säilynyt gaˀonien mystisessä kirjallisuudessa, antaa täydellisemmän kuvan maˁase merkavan ja maˁase berešitin opeista enkeleistä, demoneista ja maailmankaikkeuden synnystä kuin hekalot-kirjallisuus, josta on säilynyt vain katkelmia. Henokin kirjan 70.-71. luvuissa kuvataan qabbalassa keskeisenä pidetyn Henokin transformaatio Metatroniksi. Ensimmäiseltä esikristilliseltä vuosisadalta peräisin oleva slaavilainen Henokin kirja, joka vaikuttaa korkeatasoisemmalta kuin edeltäjänsä, kirkastaa rabbiinista kosmologiaa realistisella kuvauksellaan luomisprosessista. Tekstissä esiintyvät sellaiset alkuelementit kuin "tulikivet", josta "kunnian valtaistuin" on tehty ja josta enkelit emanoituvat; "lasimeri" (מייא מייא), jonka alapuolelle levittäytyvät seitsemän tulesta ja vedestä (מאש ומים=שמים) muodostetuttua taivasta; maailman perustaminen syvyyden päälle; sielujen pre-eksistenssi sekä se kuinka viisaus muovaa ihmisen seitsemästä eri substanssista; enkelten kymmenen luokkaa: kymmenen taivasta seitsemän sijaan sekä pitkälle kehittynyt kiliastinen kalenteri. Teoksen qabbalistinen luonne näkyy sen viittauksissa Aadamin, Setin, Kenanin, Mahalalelin ja Jeredin kirjoituksiin.

Katkeamaton perinne

Qabbalistisen perinteen tutkimisen kannalta vieläkin informatiivisempi on Riemuvuosien kirja, joka kirjoitettiin Johannes Hyrkanoksen hallintokaudella (134-104 eaa.) Sekin viittaa Jeredin, Kenanin ja Nooan kirjoituksiin ja esittää Abrahamin muinaisten kirjoitusten uudistajana sekä Leevin niiden vakinaisena vartijana. Riemuvuosien kirja tarjoaa tuhat vuotta ennen Sefer jeṣiran oletettua syntyä heprean aakkosten 22 kirjaimeen perustuvan juutalaiseen kronologiaan ja messianologiaan kytkeytyvän kosmogonian. Se pitää seiskaa pyhänä myöhäisempien ˀaggadistien ja Sefer jeṣiran kympin sijaan (vrt. etiopialainen Henokin kirja 77:4→, Waj-jiqra Rabba 29, Filon: De Opificios Mundi 80-43,Pirqe ˀavot 5:1-3 ja Ḥagiga 12a). Pythagoralainen ajatus numeroiden ja kirjainten luovista voimista, johon Sefer jeṣira perustuu ja joka tunnettiin jo tannojen aikoina (n. 10-220 jaa.) tulee todistettua näin vanhaksi qabbalistiseksi opiksi.

Vrt.

אמר רב יהודה אמר רב יודע היה בצלאל לצרף אותיות שנבראו בהן שמים וארץ

ˀamar rav jehuda ˀamar rav jodaˁ haja beṣalˀel leṣaref ˀotijjot šenivreˀu bahen šamajim weˀereṣ.

Rabbi Juuda sanoi Ravin sanoneen: «Beṣalˀel osasi muunnella kirjainmerkkejä, joilla taivas ja maa luotiin.»
Berakot 55a

אמר ליה אנא הכי קא קשיא לי מאי שנא דכתיב ביה ולא כתיב יה כדדרש ר' יהודה בר ר' אילעאי אלו שני עולמות שברא הקב"ה אחד בה"י ואחד ביו"ד ואינני יודע אם העולם הבא ביו"ד והעולם הזה בה"י אם העולם הזה ביו"ד והעולם הבא בה"י כשהוא אומר (בראשית ב, ד) אלה תולדות השמים והארץ בהבראם אל תקרי בהבראם אלא בה"י בראם

ˀamar leh ˀana haki qa qašja li ma šana de-ketiv be-jah we-loˀ ketiv jah?

kid-daraš r. jehuda bar r. ˀilaˁˀi ˀelu šene ˁolamot šebara haq-qadoš baruk huˀ weˀehad be-he weˀehad be-jod we-ˀenenni jodeˁa ˀim ha-ˁolam hab-ba be-jod we-ha-ˁolam haz-ze be-he ˀim ha-ˁolam haz-ze be-jod we-ha-ˁolam hab-ba be-he.

kaš-šehuˀ ˀomer (berešit 2:4): ˀelle toldot haš-šamajim we-ha-ˀareṣ behibbarˀam ˀal tiqre behibbarˀam ˀellaˀ be-he beraˀam.'

Hän sanoi hänelle: «No, tämähän se minun ongelmani olikin. Mitä se muuttaa, että on kirjoitettu Jahissa eikä [vain] Jah

Niin kuin r. Juuda bar r. ˀIlaˁˀi [asian] selittää: "Nämä kaksi maailmaa, jotka Pyhä, olkoon hän siunattu, loi - yhden hän loi he- ja toisen jod-kirjaimella. Enkä minä tiedä, [loiko hän] tulevan maailman jodilla ja tämän maailman hellä vai tämän maailman jodilla ja tulevan maailman hellä.

Niin kuin sanassa sanotaan (1. Moos. 2:4): 'Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin.' Älä lue behibbarˀam — niitä luotaessa vaan be-he beraˀam - he-kirjaimella hän ne loi.
Menaḥot 29b

Itse asiassa usko Tetragrammatonin ja muiden Jumalan nimien kirjainten maagiseen voimaan näyttää saaneen alkunsa Kaldeasta. Olipa se teurginen qabbala, joka sai 300-luvun babylonialaiset rabbit "luomaan vasikan maagisesti" Sefer (tai Hilkot) jeṣiran avulla, mitä hyvänsä, näyttää hyvin vanha perinne yhdistäneen teurgisen Sefer jeṣiran nimen Abrahamin nimeen tehden näin Abrahamista esoteerisen viisauden ja teurgisten voimien haltijan. Niin kuin Jellinek kirjoittaa teoksessaan Beiträge zur Qabbalah, juurikin se, että Abraham esitetään Sefer jeṣiran lopussa aakkosviisauden mestariksi — eikä jotakuta Talmudin sankaria kuten Akibaa — viittaa vanhaan traditioon, jopa kirjan itsensä muinaiseen alkuperään.

Luomisvoimaisen viisauden ihmeet voidaan jäljittää Sefer jeṣirasta Ben Siirakiin (1:100), etiopialaiseen Henokiin (42:1, 82:2, 92), slaavilaiseen Henokiin (30:8, 33:3) sekä 2./4. Esraan (54:46) ja merkava-matkat Abrahamin testamenttiin (10), Jobin testamenttiin (11) sekä Barukin ilmestyskirjaan. Jopa 2 Makkabealaiskirjassa (7:22-28) on nähtävissä qabbalistista perinnettä ja terminologiaa.

Gnostilaisuus ja qabbala

Mutta erityisesti gnostilaisuus todistaa qabbalan iästä. Vaikka gnostilaisuus olikin kaldealaista alkuperää, oli se juutalaistunut kauan ennen kuin se alkoi kristillistyä. Gnostisismi — s.o. qabbalistinen ḥokma (viisaus), käännettynä sanalla maddaˁ (arameankielen mandaˁ = tieto taivaallisista asioista) — näyttäisi olevan juutalaisten viisaiden ensi yritys antaa käsillä olevalle mystiselle perimätiedolle teoreettinen kehys platonististen, pythagoralaisten ja stoalaisten ajatusten voimin. Niistä koitui myös vaara langeta vääräoppisuuteen, mistä Akiba ja Ben Zoma pyristelivät irti mutta mihin Filon, muutoin qabbalan adepti, ja Paavali kapsahtivat.

Laulujen laulua allegorisoidessaan kaikkein vanhin qabbala puhui ˀAdam Qadmonista, eli Jumalan morsiamen taivaallisesta miehestä ja valtojen yhteyden mysteeristä ennen Filonia, Paavalia ja kristittyjä gnostilaisia sekä keskiajan qabbalaa.

Teoreettinen qabbala (2./4. Esra 3:21 ja Salomonin viisaus 2:24) kertoi jo muinoin myrkkytipasta, jonka käärme sai periytymään Aadamista kaikille sukupolville (זוהמה של נחש) ennen Paavalia, ja rabbi Johanan (ˁAvoda zara 22b) viittasi myös siihen.

cor enim malignum baiulans primus Adam transgressus et victus est, sed et omnes qui ex eo nati sunt.

pahan sydämen painama ensimmäinen Aadam teki syntiä ja nujertui, ja niin myös kaikki jotka hänestä syntyivät.
2./4. Esra 3:21

invidia autem diaboli mors introivit in orbem terrarum

paholaisen kateudesta kuolema astui maailmaan
Salomon viisaus 2:24

דא"ר יוחנן בשעה שבא נחש על חוה הטיל בה זוהמא

de-ˀamar rav joḥanan be-šaˁa še-vaˀ naḥaš ˁal ḥawwa hiṭṭil bah zohama

'Niin kuin rabbi Johanan sanoi: sillä hetkellä kun käärme tuli Eevan luokse, tartutti se häneen irstauden.'
ˁAvoda zara 22b

Ja vaikka gnostilainen sielujen luokitteleminen pneumaattisiin, psyykkisiin ja hylisiin voidaankin johtaa takaisin Platoniin, ei Paavali ollut ensimmäinen (eikä ainoa), joka omaksui jaottelun järjestelmäänsä.

חֲמִשָּׁה שֵׁמוֹת נִקְרְאוּ לָהּ: נֶפֶשׁ, רוּחַ, נְשָׁמָה, יְחִידָה, חַיָּה. נֶפֶשׁ, זֶה הַדָּם, שֶׁנֶּאֱמַר (דברים יב, כג): כִּי הַדָּם הוּא הַנֶּפֶשׁ. רוּחַ, שֶׁהִיא עוֹלָה וְיוֹרֶדֶת, שֶׁנֶּאֱמַר (קהלת ג, כא): מִי יוֹדֵעַ רוּחַ בְּנֵי אָדָם הָעוֹלָה הִיא לְמַעְלָה. נְשָׁמָה, זוֹ הָאוֹפִיָּא, דִּבְרִיָּתָא אָמְרִין הָאוֹפִיתָא טָבָא. חַיָּה, שֶׁכָּל הָאֵבָרִים מֵתִים וְהִיא חַיָּה בַּגּוּף. יְחִידָה, שֶׁכָּל הָאֵבָרִים מִשְׁנַיִם שְׁנַיִם, וְהִיא יְחִידָה בַּגּוּף. הֲדָא הוּא דִכְתִיב (איוב לד, יד): אִם יָשִׂים אֵלָיו לִבּוֹ רוּחוֹ וְנִשְׁמָתוֹ אֵלָיו יֶאֱסֹף

Viidellä nimellä sitä kutsutaan: nefeš, ruaḥ, nešama, jeḥida, ḥajja.

Nefeš on veri, niin kuin sanassa sanotaan:

'veressä on elämänvoima'
5 Moos.12:23

Ruaḥ on se, joka nousee ja laskeutuu, niin kuin sanassa sanotaan:

'Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös?'
Saarn. 3:21

Nešama on luonne, kuten ihmisolennot sanovat: "Onpa hyväluontoinen!"

Ḥayya, sillä kaikki ruumiinjäsenet kuolevat/ovat kuolevaisia, mutta se on ruumiissa elossa.

Jeḥida, sillä kaikki ruumiinjäsenet [tulevat] pareittain, mutta niitä on ruumissa vain yksi.

Onhan kirjoitettu:

'Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä (ruaḥ), elämän henkäyksen (nešama)'
Job 34:14

Berešit rabba 14:9

Dualismi qabbalassa

Koko hyvien ja pahojen voimien dualistinen rakennelma, joka juontaa juurensa zarathustralaisuudesta ja viime kädessä muinaisesta Kaldeasta, on kulkeutunut qabbalaan gnostilaisuuden kautta, ja on näin ollen vaikuttanut niin klassisen kuin keskiaikaisenkin qabbalan kosmologiaan. Qabbalistisen puun perusajatus oikean puolen toimimisesta valon ja puhtauden lähteenä ja vasemman pimeyden ja saastaisuuden lähteenä (siṭra jemina we-siṭra ˀaḥara) on nähtävissä jo gnostilaisuudessa. Keskiaikaisessa qabbalassa tärkeällä sijalla olevat qelippot (saastaiset kuoret) löytyvät babylonialaisista loitsuista (ks. Sayce, Hibbert Lectures, 1887, s. 472; Delitzsch, Assyrisches Wörterbuch), mikä todistaa qabbalistisen materiaalin pitkästä iästä.

On selvää, että teurgisen qabbalan salaisuuksia ei paljastettu kevein perustein; mutta vieläpä hiljattain Salomon testamentti on piirtänyt uudelleen silmiemme eteen enkelien ja demonien loihtimistekniikat, joiden avulla manattiin pahoja henkiä. Teoksessa esiintyy myös kuningas Salomon maaginen sinetti, joka tunnettiin jo keskiajalla nimellä magen dawid Daavidin kilpi.

Samaan sarjaan kuuluu Sefer refuˀot (Parannuskirja), joka sisältää hoito-ohjeita kaikkiin demonien aiheuttamiin sairauksiin. Nooa kirjoitti sen enkeli Rafaelin antamien ohjeiden mukaan ja luovutti pojalleen Šemille (Riemuvuosien kirja 10:1-14). Kyseessä on sama Sefer refuˀot, joka oli kuningas Salomon hallussa ja jonka kuningas Hiskia aikanaan kätki (Pesaḥim 56a). Mustan magian salaisuus, eli taito parantaa demonisten voimien avulla, puolestaan sälytettiin pakanain heimoille, Keṭuran pojille (Sanhedrin 91a) tai amorilaisille.

Šiˀur qoman ja gnostilaisten kuvaukset ihmishahmoisesta jumalasta ja sille levitetyistä ja sen raajat muodostavista kirjaimista ˀatbašin (אתבש) eli alfan ja omegan mukaisessa järjestyksessä ovat niin samanlaisia, että toinen auttaa ymmärtämään toista. Mutta myös valon vaatteilla, miehen ja naisen luonnolla, kunnian kuninkaan kaksilla kasvoilla, silmällä, tukalla, käsivarrella, päällä sekä kruunulla ja jopa loputtomalla (ˀen sof = Απέραντος) on vastineensa klassisen kauden gnostilaisissa kirjoituksissa (ks. Schmidt, Gnostische Schriften in Koptischer Sprache, 1892, s. 278, 293, 310). Toisaalta sekä mystinen risti (Staurus = X = arkaainen ת-kirjain) että salaperäinen alkuvoima Qaw laqaw eli Qawqaw (Jesaja 28:10) saavat oudolta tuntuvaa valaistusta klassisen qabbalistisen kosmogonian suunnalta, joka perustuu Jobin jakeesta 38:4 alkavaan tekstiin. Se kertoo mittanuorasta — Qawsta — joka vedetään poikittain שתי וערב ja käyttää myös käsitettä Qaw laqaw luomisen liikkeelle panneesta alkuvoimasta. Sillä oli tarkoitus kuvata taivaallista voimaa, joka mittasi aineen samalla kun laski sen liikkeelle. Ajatus Jumalan luodulle maailmalle asettamasta rajasta on nähtävissä puolestaan nimessä שדי (Kaikkivaltias), joka sanoo maailmalle די («Riittää»).

Sen niukan materiaalin varassa, mikä gnostilaisuuden tutkijalla on käsissään, on ennenaikaista ja varomatonta väittää varmaksi gnostilaisuuden ja qabbalan suhdetta, kuten Matter teoksessaan History of Gnosticism (1828) ja Gfroerer laajassa ja pikkutarkassa teoksessaan Gesch. des Urchristenthums (1838) ovat tehneet. Varauksetta voidaan kuitenkin sanoa, että Grätzin (Gnosticism und Judenthum, 1846) ja Joëlin (Religionsphilosophie des Sohar, 1849) sekä muidenkin tutkijoiden aihetta käsittelevät tutkimukset on arvioitava uudelleen. On myös päivänselvää, että Filonin ja Zoharin (sekä yleensäkin qabbalan) oppien väliset samankaltaisuudet ovat selitettävissä pikemminkin ajatuskulun samankaltaisuudella kuin että jälkimmäisessä olisi kopioitu edellistä.

Pääsääntöisesti voidaan todeta, että kaikki qabbalassa ja ˀaggadassa esiintyvä, pikemminkin empiiriseltä kuin spekulatiiviselta ja karkean antropomorfiselta ja mytologiselta kalskahtava — kuten Jumalan kuvaukset Zoharin Sifraˀ de-ṣeniˁutaˀssa tai ˀIdraˀ zuṭaˀssa sekä samankaltaiset kappaleet Sefer ˀaṣilutissa ja Raziˀelissä kuuluvat esirationalistiseen kauteen. Tuolloin ei vielä ollut Simeon ben Joḥaita paikalla kiroamassa opettajaa, joka julkesi sanoa, että Jumalan pojilla oli haureuden harjoittamiseen välttämättömät sukuelimet. Tuonkaltaista materiaalia voidaan hyvällä syyllä kutsua muinaiseksi perinteeksi tai muinaiseksi qabbalaksi.

Kun etsimme teoreettisen qabbalan kasvupohjaa, emme voi kääntää katsettamme 900-luvun Persiaan ja siellä esiintyneeseen sufilaisuuteen, vaan ajanlaskun alun Aleksandriaan, jossa sekoittui egyptiläinen, kaldealainen, juudealainen ja kreikkalainen kulttuuri omintakeisella tavalla. Siellä lähti orastamaan mystinen oppi, joka osasi yhdistää aikakausien viisauden ja hulluuden sekä varustaa jokaisen taikauskoisen uskomuksen tai tavan syvällisellä merkityksellä. Sieltä kumpusi maagisia grimoireja, jossa juutalaisten Jumalan nimi (אזכרות) sekä patriarkkojen nimet esiintyivät rinta rinnan pakanajumalien ja -demonien nimien kanssa sekä hermeettisiä kirjoituksia (המירוס ספרי Homeros niin kuin kirjurit kopioivat ספרי הירמס :n sijaan — ks. Kohler, Jew. Quart. Rev. v. 415, alahuomautus), joiden väitettiin olevan Raamatun kirjoitusten veroisia ja jotka kiehtoivat myös juutalaisia oppineita. Mutta ennen kaikkea neoplatonismi sai aikaan sellaista innostusta ja hurmaa, että jotkut "lensivät halki ilman sielun vaunuilla" (מרכבה) ja saivat aikaan kaikenlaisia ihmeitä hallusinaatioillaan ja visioillaan. Siellä syntyivät Syyriaan ja Palestiinaankin vyöryneet gnostilaiset laulut (זמר יוני Ḥag. 15b). Emanaation periaate on löydettävissä kokonaisuudessaan Aleksandriasta siihen liittyvine ajatuksineen pahuudesta aineessa esiintyvänä kuonana (קליפות). Koko teurginen qabbala (קבלה מעשית) kaikkine yksityiskohtineen kehittyi siellä. Jopa 1600-luvun saksalaisten qabbalistien pyhillä nimillä aikaansaaduilla spiritistisillä koputuksilla ja pöytien pyörittämisellä on edeltäjänsä siellä.

Historia ja oppijärjestelmä

Tätä juutalaisuuden hämmätyttävää hengentuotetta ei voida riittävällä tavalla arvioida, ellei sen uskonnollis-eettistä puolta painoteta vahvemmin kuin on tähän asti ollut tapana. Qabbala tukeutuu jatkuvasti alkuperänsä ja aitoutensa puolesta pyhiin kirjoituksiin. Samoin se tekee panenteististen spekulaatioidensa sekä ihmishahmoisten visioidensa ja profetaalisten pyrkimystensä suhteen. Kun mystiikka ymmärretään yleensä kiihkeäksi uskonnolliseksi tunteeksi, jossa järki jätetään uinumaan, pyritään juutalaisessa mystiikassa saattamaan järki sopusointuun pyhien kirjoitusten kanssa. Tässä mielessä aleksandrialaisten ja palestiinalaisten vertauskuvallisia tulkintoja pyhistä kirjoituksista voidaan oikeutetusti pitää qabbalan lähtölaukauksena. Näiden tulkintojen alkuperä on siinä vakaumuksessa, että kreikkalaisen filosofian totuudet on löydettävissä pyhistä kirjoituksista, vaikka taito nostaa huntua ja löytää nuo totuudet pyhistä teksteistä olikin suotu vain harvoille ja valituille.

Talmudin aikaiset mystiset opit

Talmudin aikoina termeissä maˁaśe berešit luomiskertomus ja maˁaśe merkava vaunukertomus (Ḥagiga 2:1) näkyy selvästi näiden pohdintojen midrašinen luonne — ne todellakin perustuvat 1. Moos. 1 sekä Hes. 1:4-28 kohtiin. Nimitykset siṭre tora (Ḥagiga 13a) ja raze tora (ˀAvot 6:1) kertovat pohdintojen salaoppimaisesta luonteesta. Pyhien kirjoitusten selkeiden, maailman ja sen rakennusaineen luomista koskevien väittämien vastaisesti alkoi hyvin varhain esiintyä mielipiteitä, joiden mukaan Jumala loi maailman jo käsillä olevasta aineesta — mielipide, jonka lähteenä oli platonistis-stoalainen maailmansyntyoppi (vrt. Filon De Opificiis Mundi, ii., jonka mukaan tämä oli jo Mooseksen oppi; ks. Siegfried, Philo von Alexandria, s. 230). Vaikutusvaltaiset palestiinalaiset opettajat pitivät kiinni aineen pre-eksistenssiopista (Berešit rabba 1:5, 4:6) Gamalielin vastaväitteistä huolimatta (Berešit rabba 1:9).

Kuusi elementtiä

Erään neljänneltä vuosisadalta peräisin olevan palestiinalaisen midrašin (ks. Epstein, in Rev. Etudes Juives, xxix. 77) mukaan kolme klassisen maailman neljästä elementistä —nimittäin vesi, ilma ja tuli— olivat olemassa ennen maailman luomista. Sitten vesi tuotti pimeyden, tuli valkeuden ja ilma viisauden (רוח = "ilma" = "viisaus"). Maailma syntyi näiden kuuden elementin yhdistelmästä (Šemot rabba 25:22). Alkuaineiden asteittainen tiivistyminen näkyväksi aineeksi, mikä on qabbalan keskeisimpiä oppeja, on löydettävissä jo Talmud jerušalmin kohdasta Ḥagiga 2:77a. Siinä kerrotaan, kuinka alkuvesi tiivistyi lumeksi, josta sitten Jumala teki maaelementin. Sama ajatus näkyy kantaseemiläisessä käsityksessä alkumerestä, jonka babylonialaiset tunsivat nimellä Apsu (vrt. Jastrow, Religion of Babylonia) ja jota gnostilaiset kutsuivat nimellä βύθος = בהו (Anz, Die Frage nach dem Ursprung des Gnostizismus, s. 98). Ravin luettelemat kymmenen ensimmäisenä päivänä luotua asiaa —taivas, maa, tohu, bohu, valkeus, pimeys, tuuli (רוח), vesi, päivä ja yö (Ḥagiga 12a, Riemuvuosien kirja 2:2 luettelee seitsemän)— kertoo kolmannen vuosisadan rabbien käsityksestä alkuaineista. Siinä oli tavoitteena juutalaistaa epäjuutalainen käsitys esittämällä alkuaineetkin luoduiksi.

Vrt.

אמר רבי אבהו מכאן שהקדוש ברוך הוא היה בורא עולמות ומחריבן בורא עולמות ומחריבן, עד שברא את אלו אמר דין הניין לי יתהון לא הניין לי.

ˀamar rabbi ˀabbahu mikkaˀn še-haq-qadoš baruk huˀ haja boreˀ ˁolamot u-maḥarivan boreˀ ˁolamot u-maḥarivan ˁad šeb-baraˀ ˀet ˀellu ˀamar den hanjan li jathon laˀ hanjan li

Rabbi Abbahu sanoi: «Tästä [opimme], että Pyhä —olkoon hän siunattu— loi maailmoja ja tuhosi ne, loi maailmoja ja tuhosi ne, kunnes loi nämä (taivaan ja maan). Hän sanoi: Nämä miellyttävät minua, nuo eivät miellytä minua.»
Berešit rabba 9:2

Samalla tavalla tuli myös oppi valkeuden alkuperästä mystisten spekulaatioden kohteeksi. Tästä esimerkkinä mainittakoon eräs 200-luvun haggadisti, joka välitti ystävälleen "kuiskaten" opin siitä, kuinka Jumala kietoutui valokaapuun, jolla hän valaisee maan yhdestä äärestä toiseen (Berešit rabba 3:4, ks. Abrahamin ilmestys).

Vrt.

משעטף את האור חזר וברא את העולם

miš-šeˁaṭaf ˀet ha-ˀor ḥazar u-vara ˀet ha-ˁolam

Kun Hän oli kietoutunut valoon, hän kääntyi ja loi maailman.
Šemot rabba 15:22

Tähän liittyy läheisesti rabbi Meˀirin väittämä, että ääretön Jumala rajoitti tai supisti (צמצם) itsensä, jotta voisi ilmaista itsensä (Berešit rabba 4:4, Šemot rabba 34:1). Edellinen on qabbalistisen ṣimṣum-opin verso niin ajatuksen kuin nimenkin tasolla.

Jumala Talmudin teosofiassa

Pohtiessaan Jumalan ja maailmankaikkeuden luonnetta Talmudin ajan mystikot lausuivat vastoin pyhien kirjoitusten transkendentaalista jumalkäsitystä, että

הוי הקדוש ברוך הוא מקומו של עולם ואין עולמו מקומו

hewe haq-qadoš baruk huˀ meqomo šel ˁolam we-ˀen ˁolamo meqomo

Pyhä –olkoon hän siunattu– on maailmankaikkeuden paikka, mutta [hänen] maailmankaikkeutensa ei ole hänen paikkansa.
Berešit rabba 68:9

Ehkäpä Jumalasta niin usein Talmudissa ja midrašeissa käytetty "Paikka"-nimitys on saanut alkunsa edellä siteeratusta ajatuksesta. Myös Filon kommentoi jaetta 1. Moos. 28:11 sanoin "Jumalaa sanotaan ham-maqomiksi (paikaksi), sillä hän sulkee maailman sisäänsä, mutta mikään ei sulje Häntä sisäänsä" ("De Somniis," i. 11). Spinozalla saattoi olla tämä väittämä mielessä, kun hän kirjoitti, että antiikin juutalaiset eivät tehneet eroa Jumalan ja maailman välillä. Käsitys ei ole vain panenteistinen, vaan myös voimakkaan mystinen, sillä siinä oletetaan yhteys ihmisen ja Jumalan välille (vrt. Creseas, "Or Adonai," i.). Käsityksen kumpaakin painotusta kehitettiin eteenpäin qabbalassa.

Jo hyvin varhainen teologia niin Palestiinassa kuin Aleksandriassakin tunsi Jumalan kaksi ominaisuutta "middat had-din", tuomion sekä "middat ha-raḥamim", armon (Sifre, Deut. 27; Filon, "De Opificiis Mundi," 60). Tuomion ja armon vastakkaisuus kuuluvat myös qabbalan opin ytimeen.

Niin ikään näiden ominaisuuksien hypostatisointi (oliointi) on muinaista perua, niin kuin toisen vuosisadan alussa eläneen tannan lausahduksesta on pääteltävissä:

כתוב אחד אומר (דניאל ז, ט) כרסיה שביבין דינור וכתוב אחד אומר (דניאל ז, ט) עד די כרסון רמיו ועתיק יומין יתיב לא קשיא אחד לו ואחד לדוד כדתניא אחד לו ואחד לדוד דברי ר' עקיבא אמר לו ר' יוסי הגלילי עקיבא עד מתי אתה עושה שכינה חול אלא אחד לדין ואחד לצדקה

katub ˀeḥad ˀomer (daniˀel 7:9) karsejeh ševivin di-nur we-katuv ˀeḥad ˀomer (daniˀel 7:9) ˁad di karsawan remiw we-ˁattiq jomin jetav loˀ qašjaˀ ˀeḥad lo we-ˀeḥad le-dawid kid-tanjaˀ ˀeḥad lo we-ˀeḥad le-dawid divre rabbi ˁaqiva ˀamar lo rabbi josi hag-galili ˁaqiva ˁad mattai ˀatta ˁośe šekina ḥol ˀellaˀ ˀeḥad le-din we-ˀeḥad le-ṣedaqa

Eräässä jakeessa lukee:

Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä,
Daniel 7:9

Ja toisessa kohdin:

istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui.
Daniel 7:9

Tässä ei ole ristiriitaa. Yksi valtaistuimista on Hänelle ja toinen Daavidille. Niin kuin [baraitassa] on opetettu: yksi valtaistuimista on Hänelle ja toinen Daavidille – näin [opetti] rabbi ˁAqiva. Rabbi Josi Galilealainen sanoi hänelle: «ˁAqiva, kuinka kauan [aiot] pitää šekinaa epäpyhänä/profaanina? Yksi [valtaistuimistahan] on tuomiolle toinen oikeudenmukaisuudelle.» Ḥagiga 14a 5

Muita hypostasiksia edustavat ne kymmenen välikappaletta/sanaa (דברים devarim), joiden avulla Jumala loi maailman, nimittäin viisaus (חכמה ḥokma), ymmärrys (תבונה tevuna), tieto (דעת daˁat), valta (כח koaḥ), nuhde (גערה geˁara), voima (גבורה gevura), oikeamielisyys (צדק ṣedeq), oikeus (משפט mišpaṭ), rakkaus (חסד ḥesed) ja laupeus (רחמים raḥamim) (Ḥagiga 12a:13). ˀAvot de Rabbi Natan 37 luettelee vain seitsemän: tieto (דיעה deˁa), ymmärrys (בינה bina), voima (גבורה gevura), nuhde (גערה geˁara), tuomio (דין din), rakkaus (חסד ḥesed) ja laupeus (רחמים raḥamim). Vaikka sefirat perustuvatkin näihin kymmeneen voimaan, Filonille alkuperusteiden kokonaisuutta edusti nimenomaan viisauden personifikaatio. Targum Jerušalmin kääntäjä on tästä Filonin kanssa yhtä mieltä, sillä hän kääntää 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen jakeen seuraavasti:

בחוכמא ברא יי

be-ḥukmaˀ beraˀ jhwh

Viisaudessa (viisauden kautta) loi Jumala.
1. Moos. 1:1

Näin myös Meṭaṭron kulkeutui qabbalaan Talmudista, jossa sillä oli demiurgin (luojajumalan) rooli. Talmudin traktaatissa Sanhedrin 38b 19-20 pannaan vääruskoinen puhumaan Meṭaṭronista jumalana. Tässä kohdin voidaan myös mainita eräässä vanhassa baraitassa (Pesaḥim 54a 8 ) luetellut 7 luomista edeltävää entiteettiä, nimittäin Toora (תורה tora = ḥokma), katumus (תשובה tešuva = bina), Eedenin puutarha (נן עדן gan ˁeden), helvetti (גיהנם gehinnom), kunnian valtaistuin (כסה הכבוד kisse hak-kavod), temppeli (בית המקדש bet ham-miqdaš) ja messiaan nimi (שמו של משיח šemo šel mašiaḥ).

Vaikka tällaisen käsityksen alkuperää on mahdollisesti etsittävä mytologiaan kuuluvista aiheista, on Platonin oppi pre-eksistenssistä muokannut tuota vanhempaa, yksikertaisempaa käsitystä. Seitsemän luomista edeltävän entiteetin olemassaolo on siis olemassa oloa ideoiden maailmassa (ks. Ginzberg, "Die Haggada bei den Kirchenvätern," jne., s. 2-10) — käsitys, jota vietiin qabbalassa eteenpäin.

Mystikkojen pyrkimykset kuroa umpeen maailman ja Jumalan välistä railoa näkyvät selkeimmin opissa sielun pre-eksistenssistä (vrt. Slaavilainen Henokin kirja 23:5) sekä sielun läheisestä suhteesta Jumalaan ennen sen yhdistymistä ihmisruumiiseen — oppi, jota opettivat niin hellenistiset viisaat kuin palestiinalaiset rabbitkin (Ḥagiga 12b ja ˁAvoda zara 5a).

Hurskaat

Edellistä liki on oppi, jonka mukaan hurskaat pystyvät nousemaan Jumalaa kohti jo tässä elämässä, jos he vain osaavat vapautua niistä kahleista, jotka sitovat sielun ruumiiseen. Tästä johtuen ensimmäiset mystikot kykenivät paljastamaan tuonpuoleisen maailman mysteerejä. Anzin ja Boussetin mukaan (artikkelissa ”Die Himmelreise der Seele” julkaisussa Archiv für Religionswissenschaft, iv. s.136->) juutalaiseen mystiikkaan läheisesti liittyvän gnostilaisuuden keskeisin oppi koski sielun vapauttamista ja yhdistymistä Jumalaan. Tällainen käsitys selittäisi enkelten ja henkien näkyvän aseman niin varhaisessa kuin myöhäisemmässäkin juutalaisessa mystiikassa. Mysteerejä, inkantaatioita, enkelten nimiä jne. hyväksi käyttäen mystikko varmisti itselleen reitin Jumalan luokse ja oppi pyhät sanat ja kaavat, joilla voi kukistaa pahat henget, jotka pyrkivät tekemään tyhjiksi hänen ponnistelunsa ja jopa tuhoamaan hänet. Saaden näin pahat henget valtaansa mystikko halusi käyttää asemaansa myös maan päällä ja taivutteli henget palvelemaan häntä. Samalla tavalla tunsivat essealaisetkin ajatuksen matkasta taivaaseen, ja heillä oli myös yksityiskohtainen enkelioppi (ks. Bousset, l.c. p. 143, jossa hän tulkitsee Josefuksen, Juutalaisten muinaisajat-teoksen kohtaa xviii. 1, § 5). Magian ja loitsujen harjoittaminen, enkeli- ja demoniopit lainautuivat Babyloniasta, Persiasta ja Egyptistä, mutta ne juutalaistettiin mystiseksi Jumalan nimen palvonnaksi sekä spekulaatioiksi heprean aakkosten salatuista voimista (ks. Berakot 55a, vrt. Pesiqta rabbati 21 109a) Nämä ajatukset päätyivät sitten Sefer jeṣiran filosofian perusteiksi.

συζυγίαι (sanasta σύζυγοι syzygoi — iestetyt / yhteen valjastetut)

Vielä yksi pakanallinen käsite kulkeutui qabbalaan Talmudista — vaikkakin alkuperäänsä jalostuneemmassa muodossa. Kyseessä on avioliiton mysteeri (סוד הזוג sod haz-zeweg). On täysin kuviteltavissa, että se on Talmudin aihetta käsittelevien kohtien taustalla, esim.

דריש ר"ע איש ואשה זכו שכינה ביניהן לא זכו אש אוכלתן

dareš rabbi ˁaqiva ˀiš we-ˀišša zaku šekina benehen loˀ zaku ˀeš ˀokeletan

Rabbi ˁAqiva opetti: «[Jos] mies ja nainen ovat puhtaita/ansiokkaita, [on] šekina heidän välissään – [jos] eivät ole, tuli syö heidät.»
Soṭah 17a:15

Vanhan seemiläisen näkemyksen mukaan (vrt. Slaavilainen Henokin kirja 3, Patriarkkojen testamentti: Levi 2 sekä Abrahamin testamentti) yliset vedet ovat maskuliinisia, aliset feminiinejä ja niiden sekoittuminen hedelmöitti maan (ks. Berešit rabba 13).

תני רבי שמעון בן יוחאי, אמרה שבת לפני הקדוש ברוך הוא, רבונו של עולם לכלן יש בן זוג, ולי אין בן זוג. אמר לה הקדוש ברוך הוא כנסת ישראל היא בן זוגך.

tane rabbi šimˁon ben joḥai ˀamera šabbat lifne haq-qadoš baruk huˀ ribbono šel ˁolam le-kullan ješ ben zug we-li ˀen zug ˀamar lah haq-qadoš baruk huˀ keneset jiśraˀel hiˀ ben zugek

Rabbi Šimˁon ben Joḥai opetti: Sapatti sanoi Pyhän —olkoon hän siunattu— edessä: «Maailmankaikkeuden Herra, kaikilla [muilla] on kumppani/pari, mutta minulla ei ole kumppania.» Pyhä —olkoon hän siunattu— sanoi sapatille: «Keneset Israel on sinun kumppanisi.»
Berešit rabba 11:8

Näin gnostilainen teoria syzygoseista (σύζυγος puoliso) tuli adoptoitua Talmudiin, ja myöhemmin se kehittyi osaksi qabbalaa.